Oulun Voimisteluseurassa on aina tunnettu ylpeyttä siitä että seurassamme voivat liikunnan ilosta nauttia kaiken ikäiset voimistelijat. Nyt on ikääntyville liikkujille tarkoitettu voimisteluryhmä kuitenkin tullut ryhmäläisten ja ohjaajien yhteisestä päätöksestä tiensä päähän. Monet ryhmän jäsenet ja ohjaajat jatkavat liikkumista ja jopa seuratoimintaa omilla tahoillaan.
Viimeiset vuodet ryhmää ohjasivat yhteistyössä Maija-Liisa Salo (kuvassa vasemmalla) ja Ritva Tienari (kuvassa oikealla).
Maija-Liisa on todellinen seuraihminen, hän on toiminut voimisteluseuroissa monenlaisissa rooleissa lähes koko ikänsä. Hänen voimistelu-uransa alkoi 7-vuotiaana Maija-Liisan kotipaikkakunnalla Kannuksessa Kannuksen Pilke-seurassa, joka oli vain naisille tarkoitettu yleisseura. Kannuksen Pilkkeen voimistelijatytöt ja -nuoret olivat vakioesiintyjiä kunnan ja erilaisten yhteisöjen tilaisuuksissa ja nuorisoseurojen esiintymislavat ja -lavasteet ovatkin painuneet elävinä Maija-Liisan mieleen. Kannuksessa ryhmiä ohjasi Muhokselta kotoisin oleva opettaja, taitava naisvoimistelija Helvi Kinnunen. Voimistelijat saivat nauttia oman säestäjän, Yrjö Mäkelän taituruudesta, kun hän improvisoi säestysmusiikin ohjaajan antaman liikkeen mukaan. Kannuksessa nuori voimistelija aloitti myös pitkään jatkuneen järjestövaikuttajan uransa toimien lukioaikana seuran johtokunnassa. Kun Maija-Liisa opiskeli liikunnanopettajaksi Jyväskylässä, hän innostui koripallosta ja pelasi sitä yliopiston joukkueessa sarjatasolla. Nykyäänkin hän seuraa tarkasti lapsenlapsiensa Samulin ja Senjan kori- ja jalkapallouria.
Nuoren lapsiperheen äidin järjestö- ja ohjaajaura jatkui Kokkolassa Keski-Pohjanmaan piirin voimistelujaostossa ja useiden kesäleirien voimisteluohjaajana. Vuonna 1975 Ouluun Koskelan koulun läheisyyteen perheineen muuttanut Maija-Liisa liittyi Kisa-Siskojen (myöh. Oulun voimisteluseura) äiti-lapsi –ryhmään tyttärensä kanssa. Pian Kisa-Siskot houkuttelivat aktiivisen Maija-Liisan ohjaajaksi ja johtokunnan jäseneksi. Tärkeimmäksi Maija-Liisa kokee lasten ja nuorten eteen tehtävän järjestötyön ja hän ohjasikin vuosikausia Kisa-Siskojen nuorten ryhmiä. Monet hänen kasvateistaan ovat jatkaneet voimistelu- ja järjestöuraa aikuisenakin. 90- luvulla Maija-Liisa toimi miehensä Tapion kanssa vaatetusalan yrittäjänä ja hänet muistetaankin tuolta ajalta aina huolitellusta ulkonäöstä. Kun liikkeet myytiin eteenpäin, Maija-Liisa oli saanut tarpeekseen vuosikausien korkkareissa sipsuttelusta ja vaihtoi ne lenkkareihin , mikä sopikin terveydenhoitoalan oppilaitoksen liikunnanopettajalle hyvin. Maija-Liisa oli aktiivinen myös työelämässä ja opiskeli työn ohella terveystieteiden maisterin tutkinnon.
Ohjaamisen ja johtokuntatyöskentelyn ohella Maija-Liisaa on kutsunut myös esiintymislava. Yksi mieleenpainuvimmista ohjelmista on Kannuksen Pilkkeen riveissä harjoiteltu ja lukuisissa tilaisuuksissa esitetty valiovoimistelijoiden ”Lautasohjelma”, jossa metalliset lautaset antoivat liikkeelle voimaa ja rytmiä. Suurtapahtumiin osallistuminen on ollut Maija-Liisasta aina sykähdyttävää ja hän onkin ollut mukana mm. lukuisissa Gymnaestradoissa seuran ”gymppinä”, ohjaajana ja voimistelijana ympäri Eurooppaa. Yksi mieleenpainuvimpia Gymnaestrada-kokemuksia oli oman seuran ryhmän ohjaaminen ja osallistuminen valtakunnalliseen ”Tanssiaiset”-ohjelmaan, joka esitettiin halliesityksessä vuonna 2011 Lausannessa. Sanna Virtasen ohjaama ”Louhen loitsu” vuodelta 2007 on myös rakkaana mielessä.
Seurassa toimiminen niin paikallisella kuin piiritasollakin on ollut tärkeä osa Maija-Liisan elämää käytännössä aina. Se on antanut voimaa, ystäviä ja monenlaisia elämyksiä. Maija-Liisan järjestöura hakee vertaistaan. Vapaaehtoisesti seuratyöhön käytettyjä tunteja on mahdoton laskea ja seuran jäsenille tuotetun hyvinvoinnin määrää mitata. Myös Tapio-puoliso mukana monessa. Maija-Liisa jatkaa aktiivista Oulun voimisteluseuran toiminnan seuraamista ja toimii toivottavasti edelleen varsinkin tanssillisen voimistelun ”Grand old ladyna”, jolta voi kysyä neuvoja ja vinkkejä.
Ritva tuli seuran ohjaajaksi Maija-Liisan houkuttelemana vuonna 2011. Ritva on aina liikkunut ja jumpannut aktiivisesti ja eläkkeelle jäätyään hän löysi ohjaamisesta sopivan keinon tehdä vapaaehtoistyötä. Vetreyttä Senioreille -ryhmän lisäksi Ritva ohjasi yhden vuoden myös Virkkuli-ryhmää. Monessa mukana oleva Ritva jatkaa ohjaajauraansa Eläkeliiton jumpan vetäjänä. Ritva on hieno esimerkki siitä että ohjaajaksi ryhtyminen ei edellytä pitkää voimistelu-uraa tai nuorta ikää, rohkeus, ennakkoluulottomuus ja halu oppia uutta ovat tärkeimmät ominaisuudet.
Kiitos Maija-Liisa ja Ritva sekä tietenkin ryhmässä jumpanneet seniorit!
Teksti: Irma Ala-aho, kuva: Eeva-Leena Ylimäki