Oulun Voimisteluseuran kevätnäytös Värikäs OVOS esitettiin Haukiputaan Teatterikuopalla sunnuntaina 26.5.2019. Kevätnäytös rakentui OVOSin värien ympärille muodostaen kauniin kokonaisuuden.
Vieraileva kynä
Kiitos kaikille kevätnäytökseen osallistuneille esiintyjille, ohjaajille ja taustajoukoille. Paljon työtä ja harjoittelutunteja on takana, että salin täyteinen yleisö sai nauttia mahtavista esityksistä… Ja kaikki näytti niin helpolta. Pirteää vaihtelua perinteiseen ohjelmanumeroitten kuuluttamistapaan oli se, kun näkymätön kynä kirjoitti isolle taululle ryhmän ja esityksen nimen. Painetussa ohjelmalehtisessä oli koreografian laatijoiden ja ohjaajien nimet, sillä myös he ansaitsevat tulla esitellyiksi.
Näytös alkoi Seepia-ryhmän Nukkemestari – naruista vapauteen -esityksellä. Näimme heti alkajaisiksi perinteisen naisvoimistelun helmiä, kauniita ojennuksia. Siena-ryhmän Auringonnousuun asti -ohjelman kohdalla tuli mieleeni, kuinka paljon nuoret oppivat yhteispeliä ja luottamusta yhteisen harjoittelun parissa. Se varmasti lisää itsetuntemusta ja -luottamusta. Joillakin innostus johtaa ohjaajakoulutukseen tai ainakin jatkuu hyvänä harrastuksena läpi elämän. Tästä arvokkaasta työstä seuratoiminta ansaitsee erityisen kiitoksen.
Hauskaa ilottelua musiikin ja liikunnan yhteispelinä nähtiin, kun Lime-ryhmän notkeat nuohoojat putsasivat piipun harjoillaan. Vauhdikasta räppiä ja riemukasta menoa oli Minttu-ryhmän esityksessä Maanteiden kuninkaat. Kun seuran nimi Kisasiskot aikoinaan muutettiin Voimisteluseuraksi, tarkoituksena oli avata ovet myös miespuolisille jumppaajille. Kuitenkaan kevätnäytöksessä ei vielä näkynyt poikia. Tähän ohjelmanumeroon olisin voinut kuvitella poikiakin mukaan. Musiikki ja viimeistelty naisvoimistelu puhuttelivat minua erityisesti Fuksia-ryhmän esityksessä Taakseni kääntyisi en koskaan. Se kosketti syvältä, sai kyyneleet silmiin.
Esiintyjien ikäjakauma oli laaja. Näytöksen pienimmät Lumi-ryhmäläiset ovat vasta 6-vuotiaita ja he ottavat esiintymisen ensiaskeleita. Heille on tärkeää, että vanhemmat ja mummit ja kummit ovat kannustamassa heitä – jos jännitystä oli ollut takahuoneessa, ei se enää näyttämöllä näkynyt. Kanerva-ryhmän Perhosten ensimmäisessä kesäaamussa oli sekä herkkyyttä että vauhtia ja yhteisen riemun kokemista. Lila-ryhmän numerossa Nyt nautitaan, on kesäloma taas oli niin paljon voimistelijoita, että lava meinasi käydä pieneksi. Yhtenäisyys liikkeisiin oli kuitenkin löytynyt hyvin.
Kirsikka-ryhmän esityksessä Elämä pikakelauksella oli modernin tanssin piirteitä yhdistettynä perinteiseen naisvoimisteluun. Mariini-ryhmän Tyhjä paperi oli tarinan kerrontaa liikunnan keinoin. Ilmeitä myöten ryhmä kertoi lopussa voimaantumisesta. Magenta: Valta. Vahvaa energiaa ja hyvin hallittua liikekieltä. Fuksia: Piina. Jatsahtava musiikki ja sitä myötäilevä liike. Asuvalinta vahvisti koreografiaa pimeällä näyttämöllä.
Ikinuorilla Meripihka-leideillä on varmasti takanaan useampia kevätnäytöksiä ja kokemus näkyi rytmikkäässä jammailussa Elämää on. Pinkki-ryhmä: Kaboom. Näyttävä iso ryhmä, vauhdikas hieno esitys, jota kulissien savutehosteet vielä voimistivat. Fandango: Pyyntö. Intensiivinen modernin ja perinteisen tanssin yhdistelmä.
Laventeli-ryhmän balettimaisen kaunis Neito-balladi oli koskettava. Kiihkeää tunnelmaa, liike ja musiikki puhuttelivat. Karmiini-ryhmän esitystä pidin tarinana, missä ruuhkavuosia elävät naiset elämän pyörityksessä ovat arjen sankareita ja voivat sanoa: Minä selvisin. Sirpat (Seepia ja Kirsikka) päättivät näytöksen näyttävään rytmikkääseen esitykseen Ethän unohda.
Ja lopulta koko lava täyttyi mahtavan näytöksen upeista voimistelijoista.
KIITOS!
Anneli Kangas (katsomossa äidin ja isoäidin roolissa)